Olen aina ajatellut, että elämässä pitää olla sykettä ja makua: pitää kokeilla mahdollisimman montaa juttua, elää elämää monipuolisesti ja värikkäästi, hypätä tuntemattomaan ja antaa seikkailujen kuljettaa kohti uusia mahdollisuuksia.
Jo monta kertaa olen löytänyt “oman juttuni” -ja yhtä monta kertaa olen muutaman vuoden päästä todennut, että haluan siirtyä taas eteenpäin, uusiin juttuihin.
Jokaista juttua olen tehnyt täysillä, omistautuen, antaen niille täyden huomioni ja yrittänyt tavoitella niiden tekemisessä jonkinlaista erityislaatuisuutta.
Olen saapunut taas risteyspisteeseen: haluan vaihtaa alaa ja ammattia, ryhtyä jälleen kerran tekemään jotain täysin erilaista, kuin mitä olen tähän asti tehnyt. Tämä blogi käsittelee ajatuksiani tästä elämänvaiheesta ja seuraa, mihin tieni tällä kertaa vie. Peilaan myös mennyttä elämääni, joka on tuonut minut tähän pisteeseen.
Tämä blogi ei käsittele reggae-musiikkia, vaikka nimestä “Riddim & Fleva” niin voisi luullakin, mutta reggae ja muut rytmimusiikin tyylisuunnat tulevat kyllä olemaan osa tämän blogin sisältöä, sillä kyllä ne kuuluvat olennaisesti elämääni: ne osaltaan antavat sille sykettä ja rytmiä.
Toivon, että blogini tavoittaa muita elämäänsä intensiivisesti suhtautuvia, joilla on omia seikkailujaan kerrottavana jatkoksi minun seikkailuilleni. Toivon myös, että blogini auttaa niitä, jotka tavallani ovat tienristeyksessä, eivätkä vielä tiedä, mihin seuraavaksi askeltaa. Usein liike itsessään on tärkeämpää, kuin suunta. Suunta löytyy liikkumalla.
Go ahead, täysillä eteen. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat yleensä kiitollisia, että ovat vaihtaneet alaa, kun ovat sitä harkinneet.
Näin uskon minäkin. Aika aikaa kutankin, niin kuin sanotaan
Aina silloin tällöin on hyvä muuttaa niin asunnosta toiseen, kuin elämäntavasta tai työstä toiseen. Siten pystyy kulkemaan elämää kevyemmin eteenpäin.